Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii, kevät on vallaton
Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii, lintunen kertoi sen
Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii, etsimään riennetään
Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii, armahin kummankin

Kuorolaulu kun lauletaan, tässä kumpikin oksallaan
Saamme kauemmas kuulumaan, kutsun rakkauden

Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii, pesänkin rakensin
Tipi-tii, tipi, tipi, tipi-tii, tule vain armahain

Tää on jostain syystä laulu, joka vaan kuuluu hoilata kovaa ja korkeelta kunnon kirkkovibraatolla 🙂

Jotain pientä on tullut näprättyäkin. Siskon työkaverille kaulaan mattaonyksia, herkullisia turkooseja säröakaatteja ja hoppeeta. Tässä on itse asiassa omatkin lempivärit.

Vähän keväistä kaulaan ja ranteeseen. Soocho jadea ja hopeaa. Kivi on värjättyä serpentiiniä eikä ole nähnytkään jadea, mutta kauppanimenä kuitenkin jade.  Kaulakoru on jälleen niin reilun pituinen, että voi hyvin käyttää joko kaksinkertaisena tai pitkänä.

Tämä on se vanha projekti, josta taisin mainita valokranssin yhteydessä (sydän on ostettu myyjäisistä pajutöidentekijältä). Joskus vuonna- miekka- ja  kirves- ennen- suuria- sotia olen mummon kangaspuilla yrittänyt jotain poppanaa kutoa ilman suurta menestystä. Tämän ryijyn pienemmän version (yllätys) näin maalaismarkkinoilla ja siitä se ajatus taas karkasi. Vuokrasin paikallisesta  Käsityökeskuksesta kangaspuut kolmeksi päiväksi, pätkin erinäisen metrin ohutta paperinarua parinkymmenen sentin pituisiksi pätkiksi ja sitten vaan louskuttamaan kangaspuita. Kutomiseen meni yhteensä reilut parikymmentä tuntia ja ryijyllä on kokoa 85 x 160 cm ja jokaisen neliön koko n. 20×20 cm. Jälkeenpäin ajateltuna tuskin teen toista! Toisaalta Akseli Gallen- Kallelan Liekki-ryijy olis aika komea……. 

Ai niin, ufo- hemmot lähti kotiinsa ihan vapaaehtoisesti eikä tarvinnut af Grannin konsultaatiota 🙂

Voi hyvin, palataan taas!

Niina

P.S. Tässä malliksi iiihania muhkuja suurehkoja (8-11 mm) makeanvedenhelmiä ensi syksyn morsiamelle hääkoruja varten ja toisen morsmaikun tulevalle anopille lahjakoruun. Palataan asiaan, näitä on varattuna teille molemmille jos näihin päädytte.

Harvoin osuu jonkun laulun sanat niin hyvin kohdalleen kuin Jari Sillanpään Valkeaa unelmaa tänä talvena:

Valkeaa unelmaa
kohti kulkee askeleeni
myrsky yö raivoten pauhatkoon
valkeaa unelmaa
piilotan sut sydämeeni
valkeiden öiden unta sä oot
myrsky yö raivoten pauhatkoon
valkeiden öiden unta sä oot

No, noista myrskyöistä en nyt tiedä, mutta kuitenkin.

Yleisön pyynnöstä vielä yksi kuva valokranssista seinällä. Kranssin alla on Epäjärjestysmiehen mummolta peritty tumma kaappi ja kaapin päällä mm. linnunpesä lasimaljassa 🙂 Oletteko muuten koskaan katsonut linnunpesää tarkemmin, on aikamoinen taideteos!

Olin syksyllä elämäni ensimmäisellä korukurssilla ja siellä opetettiin mm. kudotun ketjun tekoa. Ihan kivaa värkättävää. Ensimmäinen kaulaversio on käytössä ja vielä olisi puolisen metriä odottamassa viimeistelyä (ai miten niin taas lähti lapasesta?!?)

Ketjujen punonta ei ole minua niin kauheasti innostanut, mutta muutamaa mallia olen kuitenkin kokeillut. Tämän mallin nimi on Shaggy loops. Ketju näyttää ranteessa täysin kaaospunotulta, mutta esim. korviksissa mukavan järjestäytyneeltä.  Rannekoruun meni 120 kpl lenkkejä, joten taitaa jäädä kaulakoru tekemättä….

Ja ettei ihan näpertelyltä vältyttäisi, niin piti kokeilla tupsun tekoa hopeaketjusta. Lisänä ihania mattamustia onyxeja, hopearengas sekä muinaisketjunpätkiä.

Päivän ajatelma: ”Kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta kun se ei nuku, se voi saada vaikka kalan.” Matti Nykänen

Tähän on hyvä lopettaa tällä kertaa, nähdään.

Niina

Aina sama miettiminen, mitä veisi tuliaisiksi kyläillessä. Kaikilla tuntuu olevan nurkat täynnä kuppia ja kippoa. Tähän loistavaan ideaan törmäsin netissä surffaillessa. Mitä saadaan kun yhdistetään tyhjiä munakennoja ja steariinia? No, tietenkin sytykeruusuja! Vaativat jonkin verran näpertämistä, mutta siitä hyvä tuliainen, ettei jää nurkkiin pyörimään vaan poltetaan pois (tietysti sillä edellytyksellä, että vastaanottajalla on jonkinlainen tulisija…).    Tadaa:

Eipä mulla muuta, nähdään taas.

Niina

Välillä joku juttu vaan jää pyörimään päähän ja se vaivaa niin kauan, että on pakko toteuttaa. Tämä projekti on ollut mulle yksi sellainen. Näin tällaisen valokranssin joskus kauan sitten Tampereen messuilla ja jo silloin mietin, että tuo olis kiva. Olen aikaisemminkin silpunnut paperinarua suuremman määrän (yhteen seinäkoristeeseen muutaman sata metriä, kerron joskus lähemmin) , joten se on tuttua hommaa 🙂

Paketti sisältää kaiken, mitä kranssiin tarvitaan; paperiinin (paksumpi paperinaru), minipaperiinin, kranssipohjan halk. 30 cm, valot ja työohjeen. Materiaalia on paketissa niin reilusti, että siitä saa vielä tehtyä toisen vähän pienemmän kranssin, kunhan kädet on ensin toipuneet tästä…. Sitten vaan hihat heilumaan.

Tästä se lähti:

Ja tähän päädyttiin. Valmiin kranssin halkaisija on kaikkineen hörsäkkeineen n. 50 cm, joten vaatii tilaa ympärilleen. Itsekehua tai mitä, mutta tykkään tästä ihan hirveesti ja oli vaivan arvoinen!

Lopuksi pieni tunnelmapala viime viikonlopulta. Näinä hetkinä on hienoa, että meillä on sittenkin neljä vuodenaikaa.

Kiva, kun kävit jälleen!

Niina

Pakkanen paukkuu nurkissa ja talvi kiristää otettaan. Lunta on saanut kolata ihan koko rahalla.

Joulu tuli ja meni, mutta tässä kuitenkin meidän joulukalenteri: 24 kpl punaisia tuikkuja ja 4 suurempaa tuikkua, yksi jokaiselle adventtisunnuntaille:

Muutama korukin on syntynyt viimeisten parin kuukauden aikana, joulukorttien sun muun näpertämisen ohessa.

Meitä on kolme sisarusta, kaikki samanlaisia, mutta erilaisia. Joululahjakorut toivottavasti kuvaavat tätä. Laatta on kaikissa samanlainen, kivet ovat fasettihiottu prehniitti (vihreä), savukvartsilehti ja vaaleansininen makeanveden helmi. Pikkulaatoissa kaikilla sama lehtikuvio ja kahdessa emalointia.  Kuva on otettu kirkkaana pakkaspäivänä pihalla, joten valo on turhan jyrkkä, mutta toivottavasti saa jonkinlaisen käsityksen koruista. Todellisuudessa prehniitti on huomattavasti vihreämpi, samoin kuin saman korun emalointi.

Sitten jotain, mitä en koskaan, ikinä olisi kuvitellut kaulaani laittavani, punaista! Kyllä, minulle ittelleni! Nämä tummanpunaiset  fasetti- ilmeisesti akaatit tulivat eteeni syksyllä messuilla enkä voinut niitä vastustaa. Kivet ovat kuin samettia, ihania. Lisänä sileitä pyöreitä akaatteja ja hopeaa.   

Talven kunniaksi jääpaloja. Kauniin kirkkaita vuorikristallikuutioita, pieniä makeanveden helmiä ja hopeaa.

Vielä yksityiskohta samasta korusta.

Yksi tämän talven villityksistä askartelumaailmassa tuntuu olevan heijastinkukkien vääntäminen. No, kuten arvata saattaa, en minäkään sitä ole voinut olla kokeilematta. Tässä ensimmäinen julkaisukelpoinen versio (niitä julkaisukelvottomia olikin tätä ennen muutama…). Taas nosti pieni harakka päätään ja lisäsin heijastimen keskelle napin sijaan kirpputorilta löydetyn vanhan rintarossin. Kyllä kiiltää!

Kiva kun kävit, jätähän viesti käynnistäsi 🙂

Niina

PeeÄs. Ulkoavaruuden hemmot jököttävät tiukasti edelleen etupihalla, ei merkkiäkään kotiinlähdöstä. Ihme porukkaa.  (Kts. edellinen postaus. )

Arvaa mitä! Meidän pihalle on ilmestynyt joku ufo-hemmo kavereineen! Ne on vissiin kesyyntyneet, vaikka ei me olla niitä ruokittu. Kävin kuvaamassa niitä eivätkä edes lähteneet karkuun:

Pitää varmaan soittaa Juhan af G:lle jos kaverit vielä toukokuussa majailee meillä 🙂

Vastakohtana se todellisuus, johon herää haaveistaan ja vilkaisee ulos:

Tosin niin kauan kuin maassa on edes hitunen lunta, on vähän valoisampaa. Toivoa siis on.

 Jokunen korukin on syntynyt. Kuvaaminen on ollut ”haasteellista”  päivänvalon vähyyden takia. 

Labradoriitti on ärsyttävä kivi kuvata, koska kiven välkkeen kuvaan saaminen on ihan henkimaailman hommaa. Näiden kaikkien korujen kivissä on todellisuudessa melko hyväkin välke, mutta kuvissa se on paennut johonkin taivaan tuuliin, arrrgh.

Ensin kaverille menneet ranne- ja kaulakoru. Molemmissa koruissa kivet ovat suurehkoja (12 x 18 mm) ovaaleja labradoriitteja.  Rannekorussa lisänä neliönmuotoiset välihelmet, kaulakorussa pyöreitä välihelmiä ja hopeaputkia keventämässä kivien raskautta.

Labradoriittia ja hopeaa

Samaa kiveä omaan käyttöön. Rannekorun kivet ovat vielä suurempia (15 x 20 mm). Itse asiassa kaverin koruihinkin piti tulla näitä suurempia, mutta en enää saanut niitä mistään. Kaulakorussa on kiviä vain edessä. Lisänä piti olla papuketjua, mutta minä reippaana tyttönä ensimmäistä kertaa elämässäni veivasin puolipyöreää lankaa ja nurinpäin!  Vähän ihmettelin, kun oli aika hankalaa käsitellä. Ei edes käynyt pienessä mielessä, että pitäisi tarkistaa, mitenpäin lanka pitää olla 🙂 Pikku-G- menetelmä: Tekevälle sattuu ja virheistä oppii.

Sitten jotain ihan muuta. Epäjärjestysmies toi tuliaisina makeanvedenhelminauhan, jossa oli sekoitettuna pari ruskeansävyä ja valkoista. Niihin yhdistin muutaman kauniin pyöreän fasettihiotun savukvartsin, suurehkoja valkeita makeanvedenhelmiä ja vähän hopeisia välihelmiä. Kuvausalusta on muuten aitoa kreikkalaista oliivipuuta, suoraan jonkun jorgon grillipuupinosta Patmokselta, mutta se onkin ihan oma tarinansa 🙂  Tässä tulos:

 Samassa tuliaissatsissa oli myös nauhallinen ihania vaaleansinisiä metallinkiiltoisia keshi-helmiä, jotka olivat jo matkalla NERIK-laatikkoon (=Näitä-En-Raaski-Ikinä-Käyttää). Rohkaistuin kuitenkin käyttämään muutaman kaulakoruun yhdessä hopeahelmien ja -putkien kanssa:

Talvenvalkoista, jäistä suorastaan. Valkeita makeanvedenhelmiä, suurehkoja vuorikristallisiruja ja hopeaa. Korulla on mittaa melkein metri:

Kaulakorulle kaveri ranteeseen. Kuvausalustana se sama grillipuun palanen. Valkeita makeanvedenhelmiä, vuorikristallinugetteja ja hopeaa:

Muutama koru ja muu projekti on työn alla, joulu alkaa pikku hiljaa painaa päälle, joten ei niistä sen enempää……

Tulipas taas pitkä tarina, toivottavasti jaksoit tavata loppuun asti tylsistymättä. Mukava kun piipahdit, tulehan toistekin.

Niina

Vastahan oli elokuun loppu. Ja nyt yht’äkkiä huomaan, että on jo lokakuun puoliväli ja syksy kiristää otettaan koko ajan, ensi lumi on jo saatu (ja sulanutkin).  

Ensin yksi kesän muisto:

Kuva on ihan oikeinpäin. Siivosin joku aika sitten parvekkeelta pois kesäkukat ja laitoin muutenkin talvikuntoon. Jostain  syystä leppäkertut yrittävät joka vuosi tulla joukolla talvehtimaan meille, parvekkeelle ja alakertaan, eivätkä ole kovin tervetulleita sisätiloihin. Nyt niitä oli kukkatelineen tukiketjuissa yhteensä viisi keinumassa. Vein ne sitten kukkapenkkiin jatkamaan mitä-sitten-ikinä-olivatkaan-tekemässä.

Olen minä muutaman korunkin saanut aikaan. Eka meni, yllätys yllätys, siskolleni jälleen. Koko koru lähti tuosta ihanasta lisko-lamppuhelmestä. Kuvat ovat allekirjoittaneen ottamia ja jostain syystä lisko ei suostunut tarkentumaan lainkaan (ei kai ollut mikään linssilude). Muut materiaalit ovat pienet onyx-helmet, vähän isommat valtamerijaspis-helmet sekä hopeaa. Koruun voi vaihtaa liskon tilalle myös valtamerijaspis-riipuksen.

Sitten laadukkaampia kuvia Epäjärjestysmieheltä. Ihan omaan käyttöön pari kaulakorua. Ekalla on pituutta vähän alle metri, joten sitä voi pitää kaulassa yksin- tai kaksinkertaisena tai sitten ranteessa moninkertaisena.  Särölasia, opaalilasia ja hopeaa.

Ihania luonnonoikkuja: ruttuisia makeanvedenhelmiä, keshejä kaverinaan hopeaputkia ja hopealukko. Tämä koru on henkäyksen keveä kaulassa.

Yritän parantaa tapani ja kirjoitella vähän useammin. Palataan taas.

Niina

Olen  huono käyttämään värejä esim. vaatteissa, kuljen kesät talvet ”pirteässä mustassa”. Koruissa olen pikku hiljaa oppinut sietämään värejä, vaikka aika moni omaan käyttöön jäävä koru on edelleenkin ruskean eri sävyjä.

Toinen siskoistani on kuitenkin toista maata. Hänen lempiväreihinsä kuuluvat mm. kirkas oranssi ja vihreä, jotka minulle ovat suunnilleen kauhistuksesta seuraavina.  Kaikki seuraavat korut on siis tehty siskolleni.

Minun piti harjoitella kierteisiä lenkkejä ja tässä lopputulos: keväänvihreä-kirkkaita särölasihelmiä ja hopeoitua kuparilankaa, Hope-riipus ja lukko hopeaa.

Särölasihelmiä, siemenhelmiä, hopeoitua kuparia ja hopeaa

 Tämäntapaisen kaulakorun näin jonkun koruilijan blogissa, mutta en muista kenen. Koru on lyhyt, tarkoitettu käytettäväksi yksinkertaisena .

Peridoottisiruja, makeanvedenhelmiä ja hopeaa

Sitten vähän aurinkoa.  Rannekorun keskimmäinen helmi aika iso, n. 12 mm.   

Helmiäislasihelmiä ja hopeaa

Kesä jatkuu; kaksinkertainen koru ranteeseen karneolista ja akaatista.

Karneolisiruja, punaista akaattia ja hopeaa

Ja pariksi piiiitkä kaulanauha samoista kivistä, lisänä irroitettava ”discopallo”  kvartsiriipus. Korulla on mittaa noin metri eli voi käyttää yksin- tai kaksinkertaisena, joko riipuksella tai ilman.

Karneolisiruja, punaista akaattia,kvartsia ja hopeaa

Mukava, kun piipahdit, tulehan toistekin.

Hengissä ollaan, vaikka meinas taudinpoikanen iskeäkin. Ei ollu sikanuhaa kuitenkaan (ei kyllä sitä tutkittukaan). Jospa tässä pikkuhiljaa yrittäisi aktivoitua postaustenkin kanssa, kun kesäkin tuntui kääntyvän syksyksi yhdessä yössä.

Koruja on kesän aikana syntynyt harvakseltaan. Kaikenlaisia ideoita pyörii päässä, saa nähdä kuinka moni niistä pääsee koruksi asti. Ei ole yksi eikä kaksikaan ideaa, jotka ovat olleet ajatuksena toooosi hyviä, mutta kun tulee toteutuksen aika niin loppuu taidot ihan alkuunsa tai lopputulos on muuten vaan sutta ja sekundaa. Asiaa voisi auttaa jos noita vaikka hahmottelisi paperille tai edes harjoittelisi jollain rautalangalla, mutta kun tässä huushollissa tuntuu olevan mottona ”lahjattomat harjottelee”…….

Muutama koru kuitenkin:

Ensimmäinen meni ystävälle. Tuollaisen kaulakorun näin viime kesänä jossain lehtikuvassa ja näytti niin kivalle, että piti kokeilla.  Laskeutuu mukavasti ja on kevyt käyttää.  Rannekorussa hopealangalla linkitettyjä helmiä sekä valmisketjua. Tein settiin vielä viime hetkellä korvikset, mutta ne jäi kuvaamatta. 

Hopeaa, hopeoitua vaijeria ja peacock-sävyisiä makeanveden helmiä

Sitten omaa ranteeseen.  En ole käynyt ryöstämässä linnunpesää, vaikka kivet linnun munilta näyttävätkin 🙂 Vaikka korun kivet ovatkin aika suuria ja painavia, 15×20 mm, koru on siitä huolimatta todella mukava ranteessa. Noin upeat kivet eivät mun mielestä enää kaivanneet mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, joten väleissä yksinkertaiset hopeahelmet. 

valtamerijaspista ja hopeaa

 Tämä on pakko-saada-osastoa, ei heikkohermoisille. Nettikaupat on kuulkaas vaarallisia paikkoja. Ihan vain muina naisina kesälomalla surffailin helmikaupoissa ja kabum! Eteen ilmestyivät savukvartsiruusut ja -lehdet. Ainut ajatus sillä hetkellä ”nuo on pakko ostaa pois kuleksimasta”. Kuukauden verran niitä pyörittelin ennen kuin asettuivat tähän muotoon, seuranaan kauan Nerik-laatikossa (Näitä-En-Raaski-Ikinä-Käyttää) hillotut savukvartsinuggetit ja hoppeeta.

Savukvartsia ruusuina, lehtinä ja nuggetteina sekä hopeaa

Yksityiskohta

Sitten vähän bling-blingiä, oikein kunnon harakkakoru 🙂 Helmet on jälleen aika reilun kokoisia, pyöreät 10 mm ja tynnyrit 10×14 mm. Tein tähän riipuksenkin noista samoista helmistä ja sydämestä, mutta se oli jo liikaa, jopa minulle.  Yksinään hopeaketjussa riipus on kuitenkin ihan kiva.

Hopeafoliohelmiä ja hopeaa

Sitten vielä yksi, tai oikeastaan kaksi. Nämä menivät jo talvella Erittäin Tärkeälle Ihmiselle. Nimittäin Ystävälle, jonka kanssa olemme tunteneet kohta kolmekymmentä vuotta! Tuolle matkalle on mahtunut niin paljon ilon aiheita kuin myös surullisempia aikoja meidän molempien elämässä. Halusin jotenkin kiittää häntä tuosta pitkästä ystävyydestä ja toivon tietenkin, että yhteinen matka jatkuisi vielä kauan! Ensin kaulakoru, jossa suurehkoja ruskeita makeanvedenhelmiä, joissa myös violetin ja vihreän sävyjä sekä hopeaa, salpalukko, jossa kukkanen.

Makeanvedenhelmiä ja hopeaa

 Joskus Ystäväni oli kertonut, että töissä on vähän viileää ja olisi hyvä olla vaikka joku huivi lämmittämässä. Huovutin siis pesukoneessa luonnonvalkoisesta langasta huivin, johon huovutin vielä käsin päihin merinovillaa (kestää paremmin paikallaan, kun on hieman painoa päissä) ja langasta kiemurat. Valkoinen matto ei näköjään ole paras mahdollinen kuvausalusta, mutta ehkä idea kuitenkin käy ilmi.

Villalankaa ja merinovillaa

 Mukava, kun kävit vierailulla. Palataan taas!